Blogikirjoitus: Maraton-matka

Olemme ravintoloihtijamme kanssa aloittaneet yhteisen uuden tavan. Harjoittelemme juoksemista tähtäimessämme viinimaraton Ranskassa vuonna 2021. Yhteisen harjoittelumme tuloksena istumatyöläinen eli allekirjoittanut innostui juoksemaan myös vapaa-ajallaan.

Juoksemista on nyt tehty satunnaisen epäsäännöllisesti heti tämän korona-kevään alettua. Matka kohti maratonia alkoi kevyestä kävelystä ja nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että eilen juosta kipitin kuin varsa laitumella kymmenen kilometriä.

Enää en juossut veren maku suussa vaan pidin mielessäni ravintoloihtijan ohjeet ”PPP, Pitää Pystyä Puhumaan”. Koska ajatukseni eivät siis kulkeneet enää sen ympärillä, että kuolen ihan kohta, pystyin keskittymään mm. ohikiitävään maisemaan.

Maisemani sisälsi vihreää metsää. Sellaista juuri hetki sitten lehteen puhjennutta. Oli helppo hengittää. Puhdasta. Tilavaa. Oli helppo ajatella. Ajattelin mm. sitä, kuinka etuoikeutettu olen saadessani viettää aikaani niissä maisemissa. Maisemissa, jossa ilma on raitista eikä minun tarvitse pelätä mitään.

Olen etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus nousta bussiin ilman, että kukaan oikeastaan kiinnittää minuun mitään huomiota. Olen etuoikeutettu, koska voin ihan vapaasti kulkea kaupassa ilman, että kannoillani kulkee koko sen ajan vartijat vahtimassa, etten vain sujauta hameeni alle mitään. Olen etuoikeutettu voidessani lähettää työhakemuksia (huom Ravintoloihtija! En ole tekemässä niin) ilman, että minut nimeni perusteella hylätään heti hakemukseni saavuttua.

En minä kuitenkaan haluaisi olla ”etuoikeutettu”.  Tuo kaikki, mitä minulle on etuoikeutettua, on jollekin toiselle absurdia. Ei ole puhdasta, turvallista metsää juostavana. Hengittäminen ei ole helppoa.  Ei edes siellä kaupassa käyminen ole helppoa.

Olen kuitenkin myös iloinen. Olen iloinen, että voin työskennellä paikassa, jossa teemme työtä paremman huomisen eteen. Meille on tärkeää, että metsämme pysyvät puhtaina ja raikkaina. Meille on tärkeää, mitä raaka-aineita käytämme. Ettei tarjolla olevat tuotteet ole vahingoittaneet ketään -ei luontoa, ei ihmisiä.

Toki kehitystä ja opittavaa on vielä paljon, mutta matka on alkanut. Sekä kohti vastuullisia tapoja toimia että kohti Ranskan Viinimaratonia.

-Enää +32km jäljellä.

Terkuin Karoliina, myynti ja markkinointi